<< guns.connect.fi   << Gunwritersin etusivu    Linkkisivu >> 

Kalkkivaarin kähinät sananvapautta vastaan

Johdannoksi: Kiivas väittely sananvapauden rajoitustarpeista ei ole mitään uutta auringon alla. Tässä ja nyt vaaditaan Internet-viestintää ruotuun ja "rähmä-linjalle". Vuonna 1984 olivat puheenaiheena asealan lehdet ja kirjat, joissa olisivat saaneet painetussa sanassakin (pääkirjoitustasolla!) julkaistujen kannanottojen mukaan mukaan tuoda julki ajatuksiaan "vain herrasmiehet". Lukuisilta eri tahoilta tiedusteltiin, missä kulkee herrasmiehen ja rahvaanmiehen välinen raja? Kuinka suuret kuukausi- tai vuositulot on ansaittava, päästäkseen herrasväen etuoikeutettuun kastiin? Vastaus on saamatta vieläkin.

Tokihan myös ajan ilmiöitä tiiviisti seuraava kalkkivaari Tiitus Joakhim Nyppylä kastoi lusikkansa kattilan laitojen yli uhkaavasti kuohuvaan soppaan. Mielipiteensä ylöskirjoitti vaari helmikuussa 1984, toipuessaan 85-vuotissynttäreidensä jälkeisestä "masennustilasta", ja ne on julkaistu ASE & ERÄ-lehdessä no. 3/-84 sivuilla 37 - 38. Metsästyslainsäädännön uudistusten välttämättömyys oli todettu jo ainakin Suomen Metsästäjäliiton päämajassa, ja sehän vaaria tietenkin potutti: Hänen elämäntyönsä tulokset olivat valumassa hiekkaan. Luovutamme nyt puheenvuoron T.J. Nyppylälle. Kiistakirjoitusta on paikoin täydennetty alkuperäisen käsikirjoituksen mukaiseksi ja kieliasua editoitu hieman, muuttamatta kuitenkaan tekstin asiasisältöä.


Kalkkivaarin "gylddyyrikannanotot"

Teksti: Tiitus J. Nyppylä

Kuulin jo ennen ikimuistoisia 85-vuotispäiviäni (15. 2. 1984) ikäviä huhuja anarkian bakteerien tai spirokeettojen tartunnasta Metsästäjäliittoomme: Olivat tehneet jopa virallisen aloitteen hirvipatruunoitten tehdaslatauspakon poistamisesta. Ei, ei, tuhat kertaa EI! Tartuin heti telefonin kampeen ja ilmoitin mielipiteeni seuraajalleni. Näkemykseni tulkoon myöskin lukijakunnan tietoon: SML:n aloitetta tehtäessä on näköjään kuultu vain näitä uuden ajan "tiedemiehiä", jotka edesvastuuttomasti ja seuraamuksista hiukkaakaan piittaamatta ovat saaneet levittää harha-oppejaan painetun sanan välityksellä.

Kaksi vuosikymmentä sitten ei olisi tullut kuuloonkaan kertoa virallisissa tai kaupallisissakaan metsästysjulkaisuissa luotien momenteista tai impulsseista, jotka eivät kuitenkaan kiinnosta OIKEITA jahtimiehiä. Piti kertoa myönteiseen sävyyn mahti-jahtimiesten maineteoista: Kuka minkäkinlaisen uuden pöytäviirin on saanut ja millaisten ylistyssanojen säestyksellä. Jotenkin sairaalloista on kirjoitella aseista ja ammuksista, eikä MAAMME JALOIMMISTA ihmisistä, joiden esitteleminen on oleellinen osa Erällistä Korkeakulttuuriamme: Sitä kulttuuria, jota on nyt ryhdytty järjestelmällisesti tuhoamaan.

Jos tehdaspatruunapakon poistamisen tielle lähdetään, annetaan pikkusormi Pirulle. Jonkin käsittämättömän "Riistapolkujen Vapauden" vaatijat saavat tuosta uutta tuulta myllyynsä. Kohta onkin vaivoin istutettu, yli 20 vuoden ajan keinolannoitettu ja kannulla kasteltu Erällisen Korkeakulttuurin hennoksi jäänyt taimikko tallattu maihinnousukenkien alla maan tasalle: Erämetsissämme eivät soi jahtitorvet, eivätkä välky kauniisti kaiverretut kultakoristellut yhdistelmäaseet. Eikä kajahda reipas: "Waidmannsheil! Waidmannsdank!", kaatoryyppypullojen pulputuksen säestämänä. Ei polvistu Loden-pukuinen päivän sankari vastaanottamaan voitonmerkkiään, vereen kastettua kuusenoksaa, päänsä päälle.

Näen jo vetistävien silmieni edessä kauhukuvia, ja sieluni korvilla kuulen, mitä on tuo "Erämetsien Vapaus": Pikakiväärien papatusta, jousenjänteiden vongahtelua, fingelskankielistä kiroilua, ja vaimennettujen pienoiskiväärien inheää napsetta peurojen palkimasijoilla. Tällaiseen menoon ja maailmanlopun meininkiin pyritään siis järjestelmällisesti, ensi askeleena koko maailmalle esikuvaksi tarkoitetun tehdaspatruunapakon kumouksen vaatimus. Kumouksellista toimintaa se on, totisesti, mutta peräisin poikkeuksellisesta ilmansuunnasta: AMERIIKASTA! Nähtävissä on jo ollut ensimmäisiä merkkejä Keski-Euroopassa syntyneen perinteisen suomalaisen ERÄkulttuurin ja Ameriikkalaisen EPÄkulttuurin yhteentörmäyksestä.

Olisi korkea aika, ellei jo liian myöhäistäkin, ryhtyä jalostamaan jahtimieskuntaamme, vaikkapa vaatimalla tiettyä tulo- ja omaisuustason minimiä metsästäjäntutkintoon aikovilta kokelailta. Ehdotetut ratkaisut, kuten ampumakoe haulikolla, eivät karsi kyllin tehokkaasti epäjaloja aineksia ja aatteita pois jahtimieskunnasta. Jotkut ovat synnynnäisesti lahjakkaita haulikkoampujia, vaikka eivät edes paljoa harjoittelisi. Joku varakas ja muutenkin jahtimieheksi sopiva vallaskansalainen voi sitävastoin epäonnistua. Metsästäjien lukumäärän karsimiseen on löydettävä muita keinoja, periaatteena se, että vain herrasmiehillä ja vallasnaisilla on oikeus harrastukseen, joka Erällisen Korkeakulttuurin synnyinseuduilla on sallittua vain kaikkein vauraimmille vallasluokan kansalaisille: Ei ryysyköyhälistölle.

Tehdaspatruunapakon poistamisen pitkäaikaisvaikutukset ovat HIRMUISIA! Edellä kerroin vain muutamia esimerkkejä siitä, mihin ollaan menossa. Välittömiä seuraamuksia nähdään pian tämän kumouksen jälkeen: Erämetsistä kannetaan yhtä monta metsästäjää kuin hirveäkin, kenet silmäpuolena, kenet käsipuolena ja monet vainajinakin. Eivätkö ampumaradoilla vuosittain sattuvat tuhannet tapaturmat, aseräjähdykset ynnä muut, osoita kyllin selvästi, ettei suomalainen kertakaikkiaan OSAA ladata kiväärinpatruunaa? Jos hän aikoo saada patruunaan asetusten vaatiman tehon, lähestyy kaasun ponne varmasti aseen kestävyyden rajoja.

Kun vajaatehoisilla patruunoilla sitten ammutaan hirvieläimiä ja karhuja, saadaan aikaan riistanhukkaa. Varmastikin yli kymmenen prosenttia elukoista jää haavoittuneina metsän omiksi. Tehdaspatruunoilla kaadetut otukset eivät päädy korppien ravinnoksi. Väitetyt 10 % "haavoitustilastot" jo nykyisten asetusten aikana osoittavat vain sen, ettei tehdaspatruunapakon noudattamista VALVOTA esimerkiksi henkilöön kohdistuvilla tarkastuksilla taskuihin tai reppuihin, ja että salametsästys on yleisempää kuin uskalletaan myöntää. Kaikki haastattelemani ase-/ patruunatehtaan asiantuntijat ovat tästä kanssani samaa mieltä.

Lehdissä viime aikoina kovasti kehutut Ameriikkalaiset suurkaliiperit tuovat tullessaan uusia vaaratekijöitä: Hirven kokonaan läpäisevä luoti lävistää myös ajomiehen tai passikaverin. Hirvi menee menojaan, koska hidas luoti ei kehitä kaatoon tarvittavaa hydrostaattista shokkia. Patruunatehtaan muudan asiantuntija on kirjoittanut tästä aiheesta "Reserviläinen"-lehdessä muutamia vuosia sitten, että: "näistä syistä on suurkaliiperit jo kaikkialla vanhentuneina hylätty". En ymmärrä sitä hinkua, jolla niitä yritetään pelastaa sukupuuttoon kuolemiselta juuri Suomessa, jonka lainsäädäntö on tähän asti ollut kelvollinen kadehdituksi esikuvaksi koko muulle maailmalle.

Olen ottanut selkoa siitä, mistä nämä vieraat harhaopit ovat lähtöisin: Yksi syyllinen on peruskoulu, joka opettaa Englannin kieltä myös ryysyköyhälistön räkänokkaisille kakaroille. Syyllisiä ovat myös kirjakaupat ja muutamat erätarvikkeiden maahantuojatkin, jotka kaupitsevat Ameriikkalaista metsästys- ja asekirjallisuutta. Mistäpä kirjoituspöytäteoreetikkomme, joista muutamat eivät ole edes lukeneet Metsästäjän Opasta ja suorittaneet metsästäjän tutkintoa, saisivat tietoa, elleivät juuri noista myrkkykaivoista? Niiden tukkimiseen löytyvät kyllä keinot Painovapauslain pykälistä, samoin kuin aselehdistönkin kirjoittelun saattamiseen taas asialinjalle.

Ulkomailla painetut, sisällöltään rikolliset painotuotteethan voidaan takavarikoida, ja estää niiden leviäminen. Myöskin voidaan takavarikoida aikakautisten painokirjoitusten vihkot, jotka ovat sisällöltään rikollisia: Jos niiden sivuilla yllytetään lainrikkomuksiin, kuten monet monituiset kerrat on yllytetty, osoittaen piittaamattomuutta ja avointa halveksuntaa maan lakeja ja niiden hyvää tarkoittavia laatijoita kohtaan. Rikollista sinänsäkin on Erällisen Korkeakulttuurin arvojen saattaminen kyseenalaisiksi, kuten todellisten asiantuntijoiden leimaaminen valehtelijoiksi, "sako-crateiksi" ja lahjusten ottajiksi, sekä lainsäätäjien tarkoitusperien jatkettu mustamaalaaminen. Monikin artikkeli täyttäisi herjauksen tunnusmerkistön, ellei niiden kirjoittaja voisi näyttää vihjailuitaan todenperäisiksi. (Mutta kun voi.! Latojan huomautus, v. 2000).

Ameriikkalaisen kirjallisuuden maahantuonnin estäminen olisi valtiovallan toimenpiteistä kiireellisin, ennenkuin kokonainen sukupolvi tulee tuon saasteen turmelemaksi. MINÄ VAADIN nopeita toimenpiteitä! Tyydytyksellä voin sentään panna merkille, että ameriikkalaisen EPÄkulttuurin saastan maihinnousun eräs sillanpääasema on pian tuhottu: Ameriikkalaiset aseet ja ampumatarvikkeet on kiitettävällä ripeydellä poistettu kauppojen hyllyiltä asetarkastuksen keinoin. Samanlainen tarkastuslaitos pitää viipymättä perustaa myös maahantuotavien painotuotteitten sisällön huolellista tarkastamista varten.

Jos siis jossakin kirjassa tai lehdessä havaitaan yllytys metsästyslainsäädäntömme rikkomukseen, kuten yksikin maininta tehdaspatruunapakon puuttumisesta jossakin maassa, pienoiskivääri-, pistooli- tai ilmakiväärimetsästyksestä, suurriistan jousipyssymetsästyksestä, ja maanomistuksesta riippumattomasta metsästysoikeudesta, tai jotain muuta MINUN näkemyksieni, ja samalla tietysti myös MINUN sanelemieni lainvoimaisien säännöksien vastaista sisältöä, niin julistettakoon painotuote armotta myyntikieltoon ja takavarikkoon, sekä poltettavaksi viimeistäkin nidettä tai vihkoa myöten jätteenpolttolaitoksen krematoriossa.

Sama tarkastusvirasto voisi kontrolloida myös Suomessa painettujen ase- ja metsästysalan painotuotteitten sisällön laillisuuden. Viraston ylläpito voidaan rahoittaa korottamalla riistanhoitomaksu aluksi 1000 markkaan (metsästysvuodeksi 1.8.-85 - 31.7.-86), ja vuosittain siitä ylöspäin, sikäli kuin virastoon joudutaan perustamaan uusia virkoja. Tehokkainta mahdollista riistanhoitotyötähän on Erällisen Korkeakulttuurin suojeleminen estämällä sitä uhkaavien Elävälle Eräelämälle vieraiden hapatusten enempi leviäminen, ja metsästykseen oikeutettujen henkilöiden lukumäärän valikoiva vähentäminen noin sataantuhanteen ostovoimaisimpaan ja maksukykyisimpään vallaskansalaiseen. Eräkulttuurimme voidaan vielä pelastaa, kun toimeen tartutaan, alistumatta pienimpiinkään myönnytyksiin lainsäädännön alalla.

19 - 27.2.1984. TIITUS J. NYPPYLÄ

<< guns.connect.fi   << Gunwritersin etusivu    Linkkisivu >>